Sana taiteesta.
Maalatessani mietin usein miksi maalaan. Miksi teen taidetta?
Taide muuttuu kokoajan ja menee mielenkiintoisempaan suuntaan. Videotaide, performanssi, tilataide ja kaikki muu, taide löytää uusia keinoja jatkuvasti. Tavalla tai toisella taiteilija haluaa tuoda esiin, nähtäväksi ja kokemukseksi sen mitä haluaa sanoa. Se haastaa katsojan ymmärtämään, kuin hyvä runo.
Runo vetoaa ihmisen älyyn, tunteeseen ja oivallukseen. Taide vetoaa samalla tavalla. Kaunista maalausta ihailee sen taitavuuden kautta, se koskettaa älyyn. Hieno maisema tai asetelma voi vielä vedota tunteeseen, rauhallisuuteen ja saada meidät levolliseksi. Useimmat nykytaiteet antavat meille ilon oivalluksesta, jos annamme niille mahdollisuuden.
Liian useat ihmiset eivät anna. Tuntuu, että monet ajattelevat taiteen olevan nykyaikana vain keino pettää ihmistä. Katsoja voi ajatella, että taiteilija ei itsekään tiedä, mitä on tekemässä. Tämä on ikävää, koska he jäävät väliin monista oivalluksista ja ajatuksista mitkä tekee meistä ihmisistä ihmisiä.
Seuraan mielenkiinnolla mihin suuntaan taide muuttuu ja mitä uusia keinoja keksitään/löydetään tunteiden ja sanoman ilmaisemiseksi. Itsekin haluaisin tutkia esim. videotaiteen mahdollisuuksia, sitä miten jonkin tarkkaan määritetyn liikkeen toisto vaikuttaa katsojaan. Tai tutkia tilataiteen tuomia tunnelmia. Mutta tähän kaikkeen en ehdi. Siksi olen valinnut maalaustaiteen.
Uskon että maalaustaiteella on vielä paljon annettavaa. Jotain minkä kautta pääsee koskettamaan ihmisen alitajuntaan, tai aivoissa sellaisiin paikkoihin, mitkä tiedostaa olevan olemassa vain taiteen kautta. Klassisessa musiikissa on tähän onnistuttu, musiikki nostaa kuuntelijan aivan omiin kerroksiin. Mielessämme ne kasvaa suuremmaksi mitä pelkkä kuultu ääni ei voi saavuttaa. Puhutaan jopa Mozartin musiikin parantavasta vaikutuksesta.
Maalaustaiteessa hyvä esimerkki on Edvard Muchin huuto. Jokainen joka on nähnyt sen taulun, tai pelkän kuvan siitä, niin muistaa sen aina. Se koskettaa tunteisiin välittömästi, eikä kukaan voi ikinä väittää sitä "lapsen piirustukseksi"! Teknisesti sitä voisi väittää "lapsen tekemäksi" mutta en usko, että kenellekään on tullut se mieleen, sitä katsoessaan! Minun päässäni huuto muuttuu kokoajan. Taivas liikkuu ympyrää, palaa aina takaisin ja huuto ei lopu koskaan. Huomaa miten tässä maalauksessa yhdistyvät videotaide, kuva ja ääni. Munch saavutti jotain kuolematonta mikä koskettaa syvälle, se herättää kaikki aistit käyttöön. On myös monia muita taiteilijoita jotka tekevät erittäin suuren vaikutuksen minuun, esim. Giorgio de Chirico ja Picasso. Chiricon kuvat elää vasta ajatuksissa ja muodostuu uudestaan, ne antaa liikkumavaraa mutta kahlitsee omaan ympäristöönsä. Picasso taas hämmästyttää minua jatkuvasti mitä vaikeimmilla väriyhdistelmillä, miten hän kerta toisen jälkeen saa kuvasta vakaan ja aikaa kestävän.
Uskon että maalaustaiteessa, kun yhdistää värin, muodon, tunnelman ja teknisen osaamisen niin näiden yhdistelmä koskettaa syvälle. Sitä ennen muoto täytyy rikkoa ja koota uudestaan, käyttäen värejä jotka vaikuttaa alitajuntaan. Osansa on tietysti myös viivalla, liikkeellä, sommitelmalla ja idealla, kokonaisuus. Näiden yhdistelmä on se mitä haluan tutkia. En tiedä miten tässä onnistun, mutta ainakin on päämäärä johon pyrkiä. Sitä ennen jatkan asetelmien ja henkilökuvien maalaamista. Alitajunta tekee kokoajan töitä. Ja kun maalaan, niin käden ja aivojen yhteistyö kehittyy jatkuvasti. Siksi minä teen taidetta ja maalaan.
17.2.2006 jaro palmu